Vehkalahtien lihasika- ja emolehmätila sijaitsee Laviassa Riuttalan kylässä. 1585 perustettu maatila on periytynyt suoraan isältä pojalle jo 13 sukupolven ajan. 14. sukupolvea edustaa Ville Vehkalahti, joka opiskelee lukiossa, työskentelee kesäisin maatilalla ja harrastaa ahkerasti musiikkia. Aika näyttää tuleeko Villestä, hänen isoveljestään Kallesta tai -siskostaan Emmasta maa-tilan jatkaja 14. polvessa.
– Keikkoja on ollut tänä kesänä keskimäärin 2–3 viikossa. Olen soittanut erilaisissa tapahtumissa, sukujuhlissa, tansseissa ja ihan soolokonsertissakin. Joskus esiinnyn siskoni Emman kanssa, joka soittaa viulua. Silloin kun ei ole keikkoja autan maatilan töissä, kertoo Ville Vehkalahti.
Vehkalahden perheessä harmonikka tuli tutuksi, kun isoäiti osti Kallelle harmonikan 5-vuotislahjaksi. Hän piti sitä hienona soittimena, vaikkei itse osannutkaan soittaa. Lahjahaitarin myötä kaikki kolme lasta alkoivat harrastaa musiikkia.
– Aikoinaan lapset soittivat kolmestaan ja harjoittelivat joka päivä, muistelee äiti Mari Vehkalahti.
Lavialainen Ville Vehkalahti voitti Kultainen harmonikka -kilpailun vuonna 2022. Esiintymiskutsujen määrä on kasvanut sen jälkeen.
Lavia sijaitsee suunnilleen Porin ja Tampereen puolivälissä, kumpaankin on vajaan tunnin ajomatka. Kuten maaseudulla usein, välimatkat ovat pitkiä ja lasten kuljettaminen harrastuksiin on vaatinut panostusta ja aikaa.
– Alunperin Ville aloitti soitto-opinnot Kankaanpään musiikkiopistossa, sitten Porin konservatoriossa ja nykyään hän käy Tampereen konservatoriota, koska asuu talvisin viikot Tampereella, jossa käy lukiota. Kun kaikilla lapsilla oli omat musiikki- ja muut harrastukset eri aikoihin eri paikoissa, niin siihen aikaan tuli auton mittariin 50 000 kilometriä vuodessa harrastuskuljetuksia. Joskus Marin kanssa tultiin Porin tiellä vastakkain ja moikattiin, kun toinen vei ja toinen toi lapsia. Toki aika hyvin pystyttiin myös sopimaan peräkkäisiä harjoitusaikoja lapsille, kertoo isä Juha Vehkalahti.
Harmonikka on herkkä soitin
Standardi- tai melodiabassoharmonikka on iso, arvokas ja herkkä soitin. Oikein hyvä soitin maksaa jopa 20 000 euroa. Harmonikan palkeet ovat pahvia eivätkä siedä vettä. Kovat iskut ja heiluttelu taas saattavat pilata virityksen eikä viritystä voi kotikonstein korjata. Voimaakin ison harmonikan soittaminen vaatii, varsinkin jos esitys kestää tuntikausia.
– Harmonikka mahtuu laatikossa just ja just traktorin ohjaamoon. Ennen kuin sain kortin 17-vuotiaana, niin ajoin usein harjoituksiin ja esiintymisiin liikennetraktorilla.
Vehkalahti on opiskellut sekä klassista että viihdemusiikkia. Lisäksi koulussa on pari bändiä, joista toisessa hän soittaa harmonikkaa ja toisessa koskettimia.
Tulevaisuuttaan Vehkalahti ei ole vielä lyönyt lukkoon. Lukiota on takana yksi vuosi, mutta aikaa vievän soittoharrastuksen vuoksi lukion voisi venyttää kolmeen ja puoleen tai jopa neljään vuoteen. Sen jälkeen on edessä armeija, jossa vaihtoehtoina ovat esimerkiksi laskuvarjojääkärikoulu tai varusmiessoittokunta. Opinnoissa vaihtoehtoina voisivat olla vaikkapa Sibelius-Akatemia tai lääketiede. Kalle opiskelee kauppakorkeakoulussa ja Emma maatalousekonomiaa Viikissä. Ja ainahan on yhtenä vaihtoehtona myös jatkaa kotitilan pitämistä sitten joskus.
Emolehmiä ja lihasikoja
Maatila on Juhan kotitila jo 13. sukupolvessa. Pellot ovat melko hajallaan, kauimmaiset 30 kilometrin päässä. Päätilalla on sikala ja 2018 rakennettu pihatto emolehmille. Sekä Juha että Mari ovat tilan töissä ja lisäksi on yksi palkattu työntekijä. Lapset auttavat usein töissä vapaillaan.
– Sikojen ja emolehmien lisäksi olemme mukana energiaosuuskunnassa, jossa jokainen osakas vuorollaan hoitaa muutamaa lämpökattilaa, eli toimitamme hakkeen ja pidämme ne lämpiminä. Lisäksi talvella aurataan lunta yksityisteiltä. Lumenauraus on sivuhomma, mutta kuitenkin lenkkiin kuluu useita tunteja kunnon lumisateen jälkeen, kertoo Juha.
Vapailla Ville Vehkalahti auttaa kotitilansa töissä. Tilalla on lihasikoja ja emolehmiä.
Lapsilta sujuvat kaikki maatilan työt. Kerran isä ja äiti olivat lomamatkalla, niin Emma hoiti lumiurakoinnin, kun lunta tulikin yllättävän aikaisin.
– Kyllä minä teen traktorilla melkein kaikkia hommia: kyntämistä, äestystä, ruokintaa, lavetin vetämistä, rehun ajoa… Nyt kun olen viikot Tampereella, niin ei tule niin paljon ajettua, mutta yli sata tuntia vuodessa kuitenkin. Lisäksi on kaikenlaista muuta kuin traktorihommaa, kuten eläinten hakemista laitumilta, aitojen tekoa, taimien istuttamista jne., kertoo Ville.
Maatilalla on traktoreina Valtra 8950 HiTech, 8450, T130, 805, Massikka 590 ja Valmet 565 Marin kotitilalla. 8950:ssä on etuvoimanotto ja etunostolaite, joilla ajetaan mm. puoliperhosta. Kaivinkoneella raivataan pellonpielistä ja muualtakin risukkoa energiaosuuskunnan tarpeisiin. Vielä vuosi sitten käytössä oli myös vanha Valmetin metsäkone. Syksyllä koeajoon on tulossa Valtra T174. Tämän lehden ilmestyessä on jo ratkennut jääkö se tilalle vai ei.
Teksti ja kuvat Tommi Pitenius
